Työyhteisön kieli – voimaannuttajasta kilpailueduksi

Kieli ei ole ainoastaan kommunikoinnin väline. Erityisesti tietotyössä kieli on oleellinen osa ammattitaitoa; tietotyö saadaan aikaan ja tehdään näkyväksi kielen avulla. Kieltä käytetään vakuuttamiseen, suostutteluun, vaikuttamiseen ja johtamiseen – kieli on siis myös vallankäytön väline. Ammatista riippumatta kieltä tarvitaan jokapäiväiseen ihmisten kanssakäymiseen, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen.

Mutta entäpä, jos työyhteisön jäsenet eivät puhu samaa kieltä?

Ratkaisuna voi olla lingua franca, organisaation yhteinen kieli, jota Tsedal Neeley ja Robert Kaplan käsittelevät Harvard Business Review:n artikkelissa ”What’s your language strategy?”. Heidän mukaansa yrityksen kielipolitiikalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti yrityksen kilpailukykyyn.

Kielitaito on valtaa

Kieli voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia monikansallisissa organisaatioissa. Jos yhteistä kieltä ei ole, ei aina ole selvää, mitä kieltä kussakin tilanteessa ja keidenkin ihmisten kanssa tulisi käyttää. Jos keskustelun osapuolilla on eri äidinkieli, vähintään toinen joutuu kommunikoimaan muulla kuin äidinkielellään. Tällöin viestinnän haasteeksi muodostuu kielitaitoerot osapuolten välillä: äidinkieltään käyttävällä on erityinen valta-asema vierasta kieltä käyttävään nähden. Taidokkaasti kieltä käyttävä pystyy paremmin ilmaisemaan ammattitaitoaan, jakamaan tietoa ja verkostoitumaan, kun taas vieraan kielen käyttö voi alentaa työssä suoriutumista (Neeley & Kaplan).

Neeley & Kaplan kuvaavat kielitaitoerojen problematiikkaa johtamisen näkökulmasta. Monikansallisessa työyhteisössä hyvän kielitaidon omaava voi tulla helpommin rekrytoiduksi ja päästä etenemään urallaan. Tällöin kielitaito ajaa työhön liittyvän kompetenssin ja suorituskyvyn ohi työntekijöiden arvioimisperusteissa, mikä voi aiheuttaa ongelman yrityksen kilpailukyvylle. Yritysten kielipolitiikan tavoitteena tulisikin olla koko henkilöstön potentiaalin käyttöönotto ja yksilöiden voimaannuttaminen kielitaidon kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen.

Kielipolitiikalla tehokkuutta ja kilpailuetua?

Jos yrityksen henkilöstö koostuu useista kansallisuuksista ja eri äidinkieltä puhuvista työntekijöistä, johdon on syytä määritellä, missä määrin työkielenä voidaan käyttää paikallista kieltä ja mitä kieltä käytetään yrityksen virallisena työkielenä ja eri äidinkieltä puhuvien välillä (Neeley & Kaplan). Lingua franca, yrityksen yhteinen kieli, voi auttaa pienentämään kielitaitoeroista johtuvaa epätasa-arvoa ja parantaa yhteistyötä eri yksiköiden ja maiden välillä. Louhiala-Salminen & Kankaanranta kuvaavat liiketoiminnan lingua francaa kieleksi, jolla ei ole kielioppisääntöjä ja ”oikeita” lauserakenteita; merkitystä on vain sillä, että työ saadaan mahdollisimman hyvin tehdyksi. Monikulttuurisessa työyhteisössä kielitaitovaatimuksista irtipäästäminen ja yhteisen kielen ”yksinkertaistaminen” mahdollistaa tasa-arvoisemman lähtökohdan työssä suoriutumiselle ja yhteistyölle.

Neeley & Kaplan peräänkuuluttavat työntekijöiden ja johdon koulutusta: johdon vastuulla on kehittää työntekijöiden valmiuksia käyttää organisaation yhteistä kieltä. Koulutuksen ei kuitenkaan tulisi rajoittua vain vieraan kielen opettamiseen, vaan myös äidinkielenään organisaation työkieltä käyttäviä tulisi kouluttaa viestimään eri kulttuurisidonnaisissa konteksteissa. Koulutuksella natiivipuhujia voitaisiin ohjata välttämään monimutkaisia lauserakenteita ja vaikeaa sanastoa sekä antamaan tilaa vuorovaikutuksessa vierasta kieltä puhuvien kanssa. Yhteisen kielen käyttäminen voimaannuttamisen välineenä vaatii ymmärrystä sekä oman että muiden työyhteisön jäsenten kielen ja kulttuurin vaikutuksesta yhteistyöhön sekä kunnioitusta eri kulttuureista tulevia ihmisiä kohtaan.

Johtamisen näkökulmasta on tärkeää havaita, missä määrin kielitaito rajoittaa työyhteisön potentiaalin hyödyntämistä.

Neeley & Kaplan vakuuttavat, että työyhteisön kieltä koskevilla päätöksillä on vaikutusta sekä yksilöiden että koko yrityksen menestymiselle. Kielikysymyksiä tulisikin tarkastella suhteessa yrityksen toimintaympäristöön ja tavoitteisiin – mitä enemmän vaatimuksia ne asettavat yhteistyölle kielialueiden välillä, sitä keskeisemmäksi kielipolitiikka muodostuu.

Yksittäiselle työyhteisön jäsenelle työkieli on erityisen merkityksellinen; se määrittää, kuinka hyvin hän pystyy käyttämään ammattitaitoaan, luomaan suhteita sekä omaksumaan ja luomaan uutta tietoa. Johtamisen näkökulmasta on tärkeää havaita, missä määrin kielitaito rajoittaa työyhteisön potentiaalin hyödyntämistä ja toisaalta, missä määrin joidenkin yksilöiden kohdalla hyvä kielitaito voi aiheuttaa harhan todellisuutta paremmasta suoriutumisesta tehtävissä. Kielen merkitys yksilöiden ja tiimien yhtenä menestystekijänä tulee ensin tunnistaa, jotta sitä voidaan aktiivisesti ohjata ja johtaa. Kannustavalla ja kehittävällä kielipolitiikalla voidaan voimaannuttaa työntekijät käyttämään kieltä kykyjensä mukaan ja hyödyntää kielimuurien takana piilevä potentiaali. Parhaimmillaan muurien kaatamisella voidaan luoda pysyvää kilpailuetua globaaleilla markkinoilla toimivalle yritykselle.
Lähteet:
Neeley, T. & Kaplan, R. (2014). What’s your language strategy? Harvard Business Review. September 2014.
Louhiala-Salminen & Kankaanranta. 2012. Language as an issue in international internal communication: English or local language? If English, what English?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s